Toivon tarinoita - kokeilukulttuuri kaupungin ytimessä
On tammikuinen keskiviikkoilta vuonna 2025, istun kahdenkymmenen kokeilijakollegan kanssa helsinkiläisessä panimoravintolassa afterworkeilla. Reflektoimme syksyn tiedolla johtamisen kokeilukampanjaa, joka on juuri huipentunut viereisellä kaupungintalolla järjestettyyn loppuseminaariin. Yksitoista tiimiä on esitellyt tilaisuudessa kokeilujensa oppeja ja keskustelleet yleisön kanssa kehittämistoiminnan menestystekijöistä.
Kokeilukiihdyttämön vetäjänä olen tyytyväinen, helpottunutkin. Olemme jälleen kerran saaneet kokeilukampanjan kunnialla maaliin ja hybridiseminaarin järjestelytkin onnistuivat. Kierrosten laskiessa imeydyn keskusteluun ja tulen tietoiseksi siitä kasvokkain kohtaamisten riemusta, jonka läsnäolijoiden keskuudesta aistin. Pöydässä on kaupungin työntekijöitä ja yrityskumppaneita jakamassa kuulumisia niin arjesta kuin työstäänkin. Monet muistelevat lämmöllä aikaa ennen Teamsiin siirtymistä ja olisivat toivoneet yhteistä lounastakin seminaaripäivän alkuun. Laitetaan listalle, tuumaan.
Kokeileminen vaatii sekä toivoa paremmasta että sisua
Illan edetessä kokeiluissa mukana olleet jakavat kokemuksiaan syksyn rupeamasta, sellaista mitä pelkillä palautekyselyillä on vaikea tavoittaa. Kuulen aidosta halusta parantaa kaupunkilaisten arkea, auttaa työntekijöitä jaksamaan työssään - tehdä fiksummin ja vaikuttavammin koska joku on tarjonnut siihen mahdollisuuden. Innostuksesta yrittää, erehtyä, oppia ja jakaa opit muille. Ja tarinaa hiestä, kyyneleistä, pitkistä päivistä ja viikonlopuistakin, joita kokeilemisen arki oman työn ohessa ajoittain vaatinut. Ja että tekisivät saman uudestaan!
Olen vaikuttunut ja liikuttunut, nostan hiljaa mielessäni hattuni päästä näille sisukkaille. Vaikken toivo kenellekään viettävän liian pitkiä päiviä tai unettomia öitä kokeilujen parissa, en voi olla pohtimatta stereotyyppistä mielikuvaa julkisen sektorin työntekijästä. Tiedättehän, sellainen laiskanpulskea, kaavoihin kangistunut perjantaisin puoliltapäivin kellokorttinsa leimaava byrokraatti. Niin ja uudet innovaatiot, nehän keksitään toki aina muualla ja pakotetaan työntekijöiden kurkusta alas koska muutosvastarintaisille ei muu auta.
Vai olisiko kuitenkin niin, että kun oman organisaationsa ja sen haasteet parhaiten tuntevat, innostuneet ja motivoituneet ihmiset saavat apua uusien ratkaisujen kehittämiseen niin tapahtuu ihmeitä?
Kokeilukulttuuri innovatiivisen organisaation perustana
On selvää, että kaupungin haasteita ei ratkota muutamalla ketterällä kokeilulla. Onneksi kaupungilla on tarjolla monipuolisesti ratkaisuja uudistumisen ja innovoinnin tueksi kuten innovaatioyhtiö Forum Virium Helsinki ja Business Helsingin Testbed-palvelut. Kokonaisuutta on pyritty kuvaamaan viime syksyllä julkaistussa, kaupungin johdolle ja kehittämisen asiantuntijoille suunnatussa Innovaatiotoiminnan ABC-oppaassa.
Kokeilukiihdyttämö on osa tätä kokonaisuutta, suunnaten tukea erityisesti kaupungin työntekijöille ja digitalisaatiota hyödyntävien ratkaisuideoiden ketteriin kokeiluihin.
Matkan varrella olemme oppineet, että ketterien kokeilujen keskeisin anti ei aina edes ole kokeillusta ratkaisusta toiminnalle saatu oppi, vaan se mitä matkalla opitaan organisaation haasteista ja tarpeista, datan ja digitalisaation hyödyntämisestä sekä ratkaisun skaalaamisen ja tähän liittyvän muutoksen vaatimuksista.
Innovaatiotoiminnan tulee tuottaa konkreettisia ja mitattavia hyötyjä organisaatiolle, mutta uskon, että merkittävä arvo tällaisessa kiihdyttämötoiminnassa on myös työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittyminen ja kokeilukulttuurin edistäminen. Tämä luo hyvän perustan innovaatiokulttuurille ja innovaatiotoiminnan johtamiselle kaupungilla.
Kiihdyttämön alkuvaiheessa sain sparrausta monilta tahoilta. Yksi näistä oli silloisen Yle Betan eli uusien mediakokemusten hautomon päällikkö Anssi Komulainen. Istuimme hänen kanssaan kaupungintalon ravintolassa miettimässä kenelle Kokeilukiihdyttämö on ensisijaisesti suunnattu ja kuinka monta “innovaattoria” kaupungilta mahtaa löytyä? 100? 200? Enemmän?
Nyt tiedän, että heitä löytyy - ja tämä on vasta alkua. Mikä valtava potentiaali Suomen suurimmalla työnantajalla onkaan uudistua, tuottaa ihmiskeskeisiä innovaatioita ja parempaa tulevaisuutta, kun se luottaa tekijöihinsä ja auttaa näitä onnistumaan. Toivoa on!
Ville Meloni, hankepäällikkö, Helsingin kaupunki
Lue lisää:
Kokeilukiihdyttämö