Paremman elämän toivo teoiksi: paluu yhteisöihin
Ihminen on yhteisöllinen ja janoaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on psykologinen perustarpeemme. Jatkuvan talouskasvun tavoittelu on muokannut ihmiskäsitystä vahvasti vastakkaiseen suuntaan ja vauhdittanut yksilökeskeisen kulttuurin kehittymistä. Sanotaan, että talouskasvuun panostaminen takaa hyvinvoinnin, mutta niin ei ole kaikille ja kaikilta osin tapahtunut. Yksilökeskeinen kulttuuri on lisännyt ihmisten yksinäisyyttä ja osattomuuden kokemuksia. Nuo tunteet kertovat, että ihmisellä ei ole ollut mahdollisuutta tyydyttävään elämään, jossa voi kokea turvallisuutta kuulumalla joukkoon ja tuntea olevan arvostettu ryhmän jäsen. On ilo huomata merkkejä yhteisöllisyyden uudelleen löytymisestä. Yhteisöllisyys, osallisuus ja osallistuminen nähdään useissa yhteyksissä muutoksen avaintekijöinä. Ne nostetaan esille, kun käsitellään esimerkiksi uusien innovaatioiden syntymistä, rikollisuuden vähentämistä, demokratian pelastamista, elämän merkityksellisyyttä, mielenterveyttä ja ilmastonmuuto...