Toivo asuu merkityksessä, ei lopputuloksessa. Tähän johtopäätökseen olen tullut. Lopputulos on epävarma, kun taas toivoa tarvitaan tässä ja nyt. Ei olisi kovin järkevää, että jokin, jota tarvitaan juuri nyt, olisi kiinni jossakin, josta ei ole tietoa eikä varsinkaan varmuutta. Silloin toivo olisi vain optimismia, eikä se kykenisi liikuttamaan meitä. Siksi toivokin, niin tärkeä kuin se energiana ja voimavarana meille kautta historian epävarmuuden keskellä eläneille ihmisille on, tarttuu ennen kaikkea merkityksiin tässä ja nyt ennemmin kuin ripustaa itsensä hatariin lopputuloksiin. Mitä vahvempia merkityksiä, sitä enemmän kasvualustaa toivolle. Merkitykset ovat yhteyksien funktioita. Tyhjyydessä ei ole merkityksiä, kun taas ihmisen sosiaalisessa todellisuudessa niitä on tarjolla yllin kyllin. Meidän tulee vain osata kiinnittyä niihin. Yhteyksiin liittyvät taidot ovat merkityksellisyyden taitoja ja viime kädessä siis toivon taitoja. Toisin sanoen toivo on taitolaji. Kun vahvistan yhteyt...