Kun liityin Moraalisen kunnianhimon koulun rinkiin, rakas kumppanini totesi minun liittyneen kulttiin. Mistä siis on kysymys?   Moraalisen kunnianhimon koulu on kirjailija ja historioitsija Rutger Bregman in perustama organisaatio, joka kannustaa ihmisiä rakentamaan itselleen merkityksellisempää uraa. Rakastin Bregmanin kahta ensimmäistä kirjaa, ’Hyvän historia’ ja ’Ilmaista rahaa kaikille’. Bregmanin mukaan nämä kaksi toivoa antavaa kirjaa olivat kuitenkin vaikuttaneet lukijoihin lamauttavasti. Moni lukija ilmeisesti koki, että kaikki onkin aika hyvin eikä mitään tarvitsekaan tehdä. Oma reaktioni oli kyllä päinvastainen. Noiden kahden ensimmäisen kirjan jälkeen olin lähes raivoissani. Miten voimme olla edelleen tässä epätasa-arvoisessa tilanteessa ympäristökatastrofin partaalla, jos meillä on ollut koko ajan nuo ratkaisut? Tästä syystä kolmas kirja, ’Moraalinen kunnianhimo’, oli kuin märkä rätti kasvoilleni. Moraalisen kunnianhimon avulla Bregman pyrkii potkimaan ihmiset unettav...

Miten maassa, jossa on maailman onnellisin kansa ja puhtain ilma, voi olla näin saastunut meri? Tätä kysyimme muutama vuosi sitten John Nurmisen Säätiön kampanjassa. Kysymys on edelleen ajankohtainen – mutta siihen sisältyy myös lupaus: me voimme tehdä toisin. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, mutta se on myös yksi niistä, joiden pelastamiseksi on tehty eniten. Ja mikä tärkeintä: toimilla on vaikutusta. John Nurmisen Säätiön työssä yhdistyvät tutkittu tieto, konkreettiset toimet ja viestintä, joka lisää ihmisten ymmärrystä ja toivoa. Olemme tehneet kymmeniä hankkeita, joiden tavoitteena on ollut vähentää Itämeren rehevöitymistä ja ehkäistä luontokatoa. Teemme myös työtä haitallisten aineiden pääsyn estämiseksi Itämereen. Yksi suurimmista onnistumisistamme on ollut vaikuttaa Suomenlahden kuormituksen vähenemiseen jopa 75 %, erityisesti suurten jätevesipuhdistamohankkeiden ansiosta. Näissä säätiöllämme on ollut keskeinen rooli – konkreettisesti, neuvotellen, rahoi...

Olen jutellut omassa ystäväpiirissäni viime aikoina paljon toivosta ja tulevaisuudenuskosta. Meillä kaikilla on lapsia, jotka ovat joko teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia – jokaista meistä huolettaa, miten oma nuori näkee maailman ja onko uskoa parempaan tulevaisuuteen. Nuorisobarometri tältä keväältä kertoi, että nuorten tulevaisuudenusko on suorastaan romahtanut, joten meidän vanhempien huoli ei ole aiheeton. Päädyimme keskusteluissamme puhumaan erityisesti siitä, mikä rakentaa toivoa ja tulevaisuudenuskoa. Totesimme ensin, että olisi tärkeää jutella näistä asioista omien nuorten kanssa, kysyä ja kuunnella. Jo se, että lähellä on kiinnostuneita aikuisia, on nuorelle hyvin tärkeää. Toivoa rakentavat myös arjen sujumiseen liittyvät asiat, kuten turvallinen koti, kivat kaverit ja harrastukset sekä mielekäs tekeminen koulussa tai opiskelujen parissa. Vanhempien keskinäisissä keskusteluissa koimme, että meidän pitää olla tiiviisti lasten ja nuorten tukena. Ja jos omat vanhemmat eivät syy...

Toivo on uskoa ja luottamusta tähän hetkeen ja tulevaan. Toivo on myös tunnetta siitä, että olosuhteisiin voi vaikuttaa. Mutta kenelle toivo ja tulevaisuususko kuuluu ja kenellä on valta vaikuttaa? Sumuinen taivas Onko jokaiselle taivas yhtä sininen? Myös sille, joka kaatuu? On polku kivinen. Yhtä korkealle taivas ulottuu. Myös sille, jonka matka savussa kulottuu? On valinnanvapautta elämämme kulku. Myös sille, jota kohtaa alusta saakka sulku? On valhe, että näyttää yhtä kirkkaalta taivas. Onhan jokaisella alusta saakka erilainen taival. Millainen onkaan meidän huomisemme, luvattu? Jos se etukäteen toisille on eri tavoin kuvattu. Minä ja syrjäytyminen Viettäessäni yksin 30-vuotissyntymäpäiviäni, ymmärsin, että jotakin oli mennyt vikaan elämänkulkuni aikana. Jouduin merkkipäivänäni kipeällä tavalla vastakkain sen tosiasian kanssa, että hyvinvointimme ja suotuisa kehityksemme on perustavanlaatuisella tavalla riippuvainen muista ihmisistä. Olin varhaisnuoruudessani vahvasti kouluun kiinni...

Ihminen on yhteisöllinen ja janoaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on psykologinen perustarpeemme. Jatkuvan talouskasvun tavoittelu on muokannut ihmiskäsitystä vahvasti vastakkaiseen suuntaan ja vauhdittanut yksilökeskeisen kulttuurin kehittymistä. Sanotaan, että talouskasvuun panostaminen takaa hyvinvoinnin, mutta niin ei ole kaikille ja kaikilta osin tapahtunut. Yksilökeskeinen kulttuuri on lisännyt ihmisten yksinäisyyttä ja osattomuuden kokemuksia. Nuo tunteet kertovat, että ihmisellä ei ole ollut mahdollisuutta tyydyttävään elämään, jossa voi kokea turvallisuutta kuulumalla joukkoon ja tuntea olevan arvostettu ryhmän jäsen. On ilo huomata merkkejä yhteisöllisyyden uudelleen löytymisestä. Yhteisöllisyys, osallisuus ja osallistuminen nähdään useissa yhteyksissä muutoksen avaintekijöinä. Ne nostetaan esille, kun käsitellään esimerkiksi uusien innovaatioiden syntymistä, rikollisuuden vähentämistä, demokratian pelastamista, elämän merkityksellisyyttä, mielenterveyttä ja ilmastonmuuto...